Oheinen joulukattaus aiheutti yhden puhelinsoiton Uudenkaupungin museoon. Seurauksena oli sekä Uudenkaupungin Sanomien, että Turun Sanomien toimittajan puhelinsoitto allekirjoittaneelle ja aiheena raflaava tarinanotsikko. Aiheesta oli noussut molempien toimittajien sanojen mukaan kohu. Kohu on siis varsin suhteellinen käsite. Pienen kylän toimittajien tarkoitusperät ja sylttytehtaan osoite on ollut tiedossa jo vuosia :D Onneksi löytyi yksi paikallistoimittaja, joka luki koko tarinan ja toinen, joka näki koko kohun taustalle.

2117459.jpg

Arbeit macht frei?

On jouluaatto. Jussi on suihkussa. Pojat viety aamulla isovanhemmille. Äiti on jossain etelässä uuden miesystävänsä kanssa.
Takana kahdeksan tunnin työpäivä. Kun oli pakko. Asuntoa on maksettava. Sähkön hinta noussut. Vesi maksaa kohta vähemmän pullosta kuin hanasta. Autosta vielä kaksikymmentä maksuerää jäljellä.

Edessä on neljätoista kotia joulua. Iloisia kiljahduksia. Ehkä naurua ja kenties pelokkaitakin pienten silmien katseita. Jussi veisi koteihin säkkitolkulla aitoa iloa. Tavaraa tuhansien edestä. Vastikkeeksi saisi parikymppiä jokaiselta perheenisältä.

Omien lasten lahjarahalainan voisikin saman tien maksaa pois. Jussi näkisi pojat vasta iltayhdeksän jälkeen. Pitävätköhän he uudesta autoradasta? Ilmeet olisivat varmaan näkemisen arvoiset kun lahjapaperi paljastaa salaisuutensa.

Jussilla alkaa olla kiire. Taas kerran. Ensimmäisen joulukodin lapset odottavat jo suurta ilontuojaa ja heidän isänsä hölskyvää iloluonteista nestepakettiaan.

Duunari Jussi katsoo työvaatteitaan. Molempia. Hän miettii. Kiireettömyys toisi joulun ainaisen. Jussi jättää työvaatteet niille sijoilleen. Molemmat.

Ulko-ovea sulkiessaan hänet valtaa odottamaton ilo.

Lapsille tärkeintä on annettu aika.

Oikein rauhaisaa joulunodotusta kaikille säädyille.